Paholaisen kakku

Sunnuntaina leipasin Paholaisen kakun. Tykkään leipoa, mutten tykkää vaikeista ohjeista, parhaita on ne, jotka on vartissa uunissa. Paholaisen kakku on juuri sellainen. Olen kuullut, että Paholaisen kakku-nimellä on erilaisia ohjeita, mun ohje on peritty äidiltä, ja sen salaisuus, nopeutensa lisäksi on piimä ja ruokasooda. Suosittelen testaamaan, tämä on tosiaan helppo resepti. Sopii myös vierasvaraksi pakastimeen.

PAHOLAISEN KAKKU

5 dl vehnäjauhoja

4 dl sokeria

1 tl kanelia

1 tl ruokasoodaa

1 tl suolaa

2 munaa

2 dl piimää (olen myös laittanut jugurttia tai viiliä)

150 g sulatettua ja jäähdytettyä margariinia tai voita

Laita kaikki aineet kerralla kulhoon.

Vatkaa ne hyvin sekaisin.

Laita voideltuun, jauhotettuun vuokaan.

Paista 175-asteisessa uunissa

noin 45 minuuttia.

Ja valmista tuli.

HERKUTTELUHETKIÄ TEILLE!

Meidän kakku on jo syöty :)

Työniloja

Työni mahtava puoli on se, että pääsen nauttimaan käsillätekemisestä työajalla. Tänään virkattiin kurssilla kukkia. Kivaa oli ja ilta kului kuin siivillä. Ohjeen kukkaan löydät täältä.

Viikonloppu on käsillä ja minulla on pitkästä aikaa tiedossa "prinsessojen" -ilta, kun Ostosten yö, järjestetään Porvoossa, huomenna perjantaina 31.8. Lähdetään sinne ystävän kanssa nauttimaan, rupattelemaan ja syömään hyvin.

Mukavaa viikonloppua myös teille!

Kirpparilöytöjä rakastan!

Rakastan kirpputoreja. Aikaa kierrellä niissä ei kyllä ole, mutta onnekseni työpaikan vieressä on FIDAn yksi toimipiste, jossa vierailenkin ahkerasti. Olen tehnyt vuosien mittaan upeita löytöjä. Lapsille vaatteita, luistimia sekä urheiluvälineitä, design-käsilaukkuja, kenkiä, astioita ja askartelutarvikkeita.

Yksi löytö kesän alussa oli alakerran vessaa sekä suihkua komistamaan nämä herkut. Mustikka-saippuassa on vielä päiväystä pitkään jäljellä ja tuo muffinssi-saippua-herkku onkin vaan koriste, ei sitä henno käyttää.

Pinkkiä Kupsu-puuroa

Mun mummo teki aina meille lapsille "kupsu-puuroa", siis vispipuuroa, varmaan kullakin murteella on omat nimensä tällekin "rakkaalle lapselle".

Meidän pojille "pinkki-puuro" on puuroista herkuin ja paras. Tykkään siitä itsekin, kun vain muistaa lisätä tarpeeksi sokeria :)

Tällä ohjeella itse valmistan tämän iltojen ilon ja lasteni herkun:

7 dl vettä

3dl puolukoita tai punaisia viinimarjoja

3/4 dl sokeria

1 1/2dl mannasuurimoita

tai nykyään teen näillä mitoilla:

2 l vettä

rasiallinen puolukoita tai punaisia viinimarjoja

2 dl sokeria

4 dl mannasuurimoita

1. Kiehauta vesi ja lisää siihen marjat ja sokeri.

(jos punaiset viinimarjan on kerätty pensaista rankoineen,

siivilöi marjat liemestä keittämisen jälkeen)

2. Vatkaa suurimot joukkoon ja hauduta puuroa 15minuuttia.

Hämmennä välillä puuhaarukalla.

3. Anna puuron jäähtyä.

4. Kaada puuro isoon kulhoon ja vatkaa se kuohkeaksi

kierre- tai sähkövatkaimella.

5. Tarjoa maidon kera.

Lähde: Parasta Kotiruokaa, Aura Liimatainen, WSOY

Itse nuukana keitän marjat kahdessa litrassa vettä. Keittämisen jälkeen kaadan litran kannuun, säilön sen seuraavaa kertaa varten. Kattilaan jääneeseen litraan, lisään litran vettä. Näin saan rasiallisesta marjoja 4 litraa puuroa.

Suosittelen iltapalaksi, aamupalaksi, välipalaksi ja miksei lounaaksi, NAM!

Miksi tätä kirjoitan ja mistä nyt haaveilen

Ai miksi kirjoitan tätä? Monikin varmasti tietää, että kiireitä minulla riittää ja aika on "välillä" kortilla. Mutta, vaikka työni viekin paljon aikaani koneella, haluan silti tehdä koneella muutakin. Tyhjentää ajatuksia, tallentaa muistoja, miettiä menneitä, haaveille tulevasta. Kertoa mitä näin, mistä tykkään. Kaikkea sitä, mitä en työblogissani kertoile. Työt eivät kuulu tänne, tai no ehkä joskus, hitusen :) Ja aika näyttää, kulkevatko nämä omia polkujaan vaiko joskus yhteistä. Muistot toivon säilyvän täällä, ellei käy kuten Vuodatukselle jokunen aika sitten.

Haluan kertoa arjesta, myös siitä kiireestä, sotkusta ja vaatekasoista, jota meidän monen arki on. Ainakin meidän. Aluksi haaveilin blogista, jossa olisi kaikkea kaunista, ihania kuvia kodista, maukkaita ruoka-annoksia sekä ripaus romantiikkaa, kunnes totesin, menee liian hankalaksi. Tavallista arkea on helpompi tallentaa. Kuten tämä. Pyydettiin poikia tyhjentämään astianpesukone. Kohta kuului: "tehty, äiti laita sää nää paikoilleen!"

Tehtävä suoritettu :)

Samalla pääsette kokemaan ensi kosketuksen keittiöömme. Se on suorastaan kauhea. Mutta toimii, mikään paikka ei ole rikki. Kivitasolle on hyvä nostaa kuumat kattilat. En vaan voi sietää pyökinvärisiä kalusteita, harmaata kivitasoa, enkä paljon mitään muutakaan, mitä keittiössämme on. Haaveilen valkoisesta, selkeästä, ehkä hiukan romanttisen mökkimäisestä, niinkuin monessa sisustuslehdessä näkee. Olen kyllä miettinyt, että onneksi remontiin ei ole ollut mahdollista ryhtyä, kun lapset ovat pieniä, ja kun pitkään pohtii, miettii ja haaveile saa sellaisen, toimivan keittiön kun haluaa.

Jatkan siis keittiösta haaveilua :)

Millainen on sinun unelmiesi keittiö?

Onko se sinulla jo vai vasta haaveissa?

Aakkosia

Meillä harjoitellaan läksyjä ahkerasti. Keskimmäinen aakkosen kimpussa ja esikoinen pänttää "wat is joo neim?. Mihin se aika rientää. Mun pienet on jo koulutaipaleella. Snif! Onneksi on vielä yksi pieni, no, ei sekään enää niin kovin.

a aa aa a a aa aa a

ai au ah ak am ad

NAU-TIN TÄS-TÄ-KIN HET-KES-TÄ :)

Kesä meni, mutta nautin siitä vielä :)

Äh, kesä meni. Ja syksy on käsillä. En ole ehtinyt kirjoittaa. Paljon olisi asiaa, muttei aika vaan riitä kaikkeen. Kesällä olen tehnyt paljon töitä, yhtä isoa projektia, joka olkoon vielä salainen :) Siihen on kuulunut kimallusta, glitteriä sekä kulkusten kilinää.

Syksy tuo tullessaan töitä, uusia haasteita sekä mielenkiintoisia työprojekteja. Mutta ennen sitä, nautin loppukesän lempeistä päivistä.

Kiva, jos jaksat odotella kuulumisiani :)

Telttakausi korkattu

Joo, tänäkin vuonna telttaillaan. Teltta on jo kasattu oman pihan reunamaille. On se vaan niin ihanaa nukkua raittiissa ilmassa, luonnon ääniä kuunnellen. Tällä viikolla oli kyllä muutama niin  kylmä yö, että villavaatteista huolimatta yöllä iski vilu. Josko se tästä kesä ja lämmin vielä tulisi.

Mukavaa viikonloppua kaikille!
Ja onnea kaikille valmistuneille sekä ylioppilaille!

kuvan otti 6vee

Arkiaamun ihanuus

Kotona olen viettänyt aikaa enemmän. Talven messukiireet ja kurssitukset hiljenevät. On ollut enemmän aikaa perheelle ja pihapuuhille. Sama kuva tänne, kuin töihinkin liittyen, kun sopii niin vallan ihanasti tähän aiheeseen, "Arjen pieniä iloja." :)

Sain pienimmäiseltä tämän kortin Ystävänpäivänä. Sujautin sen talteen, ja sinne unohdin. Kunnes eräänä aamuna herätessämme, oli pienet kädetn käyneet liimaamassa sen sinitarralla makuhuoneessa, sänkymme vieressä olevaan vinttikomeron oveen. Aivan mielettömän ihana herätys :)

Aurinkoa kesäisiin aamuihin teillekin!

Grilli kuumana

Voi ihanuus! Kesä ja grilli.

Ollaankin grillailtu jo pääsiäisestä saakka. Yleensä grillissä kuumenee kaikkea muuta kuin makkaraa, lohta, kasviksia, perunanyyttejä sekä jauhelihapihvejä. Niistä tuleekin mainiot hampurilaiset, jotka maistuvat koko poppoolle.

Jauhelihapihvit teemme yleensä ilman mitään sidoaineita. Vain jauheliha ja mausteet, suola ja pippuri sekoitetaan kulhossa, painellaan pihveiksi ja grillataan folion päällä.

Vielä ei ainakaan ole ehtinyt kyllästyä grilliruokiin, NAM!

Väriterapiaa

Miksi kirjoitan tätä blogia?

Syitä on useita. Haluan tallentaa mukavia arjen muistoja. Kuvaan paljon, joten yksi syy on sitten laittaa ne tänne blogiin. Töihini liittyen pidän myös blogeja, mutta työt on aina töitä, joten haluan vastapainoksi kuvata ja kirjoitella aivan muuta.

Haluan myös kaiken kiireen keskellä pysähtyä ja nauttia arjen pienistä ihmeistä, ja iloista. Niitä pieniä iloja jaan siis myös täällä. En kuitenkaan aio ottaa tästä blogista stressiä, joten päivityksiä tipahtelee hissukseen.

 

Ystävältä saatu kukka oven pielessä ihastuttaa väriloistollaan.

Mukavaa viikonalkua!

Kesä on tullut, ihanaa!

Kiireinen yrittäjän arki on vienyt mennessään. Talvi oli jotenkin erityisen vaikea tällä kertaa. En yleensä valittele pimeyttä, mutta kulunut talvi ja lyhyet yöunet jotenkin lamaannuttivat minut kokonaan. Onneksi päivät alkoivat pidentyä, kevään vehreys valloitti pihapiirin ja uuden alku on käsin kosketeltavissa.

Kiireinen arki ei saa kokonaan viedä mennessään. Yritän muistaa nautia arjen pienistä iloista, lasten irronneista hampaista, hyvästä ruuasta, pihapuuhista.

Mistä sinä nautit omassa arjessasi?