Syksyn satoa ja omenailoa

Syksy on ihan lemppari vuodenaikani, etenkin tykkään syksyn väreistä. Toisekseen pimenevistä ja viileistä illoista, jolloin voi vetää villasukat jalkaan ja poltella kynttilöitä.

Myös syksyn sato houkuttelee Martan sisälläni tekemään hilloja ja säilömään ruokia pitkän talven varalle. Tosin, tänä vuonna arjen hektisyys on vienyt veronsa ja pihamme luumutkin tippuivat maahan ja mätänivät sinne. Keitin kuitenkin kaksi kattilallista hilloa.

Yleensä suoritan arkea ja ihailen ihmisiä, joilla on siisti koti ja hillot säilyttöttynä. Tänä vuonna mulla ei niin ole, ja uskon, että perheemme selviää talvesta ilman hillojakin, ostetaan sitten vaikka valmista.

Ja koti on sotkuinen, ei kuitenkaan likainen.

En jaksa välittää...

Vessa on puhdas ja lakanat vaihdettu, 

se riittää.

Nautin arjen pienistä iloista,

kuten noista naapurilta saamistani omenoista

- Mira

 

Rakastan kenkiä

Kolmas kerta toden sanoo, vai sanooko?? Aloitin tämän blogin jo vuosia sitten, ajatuksena kertoa arjesta, ihan siitä tavallisesta. Postata aina silloin kun siltä tuntuu, ilman paineita. No, ei ole ollut aikaa...

Mutta, aikaahan on siihen, mihin sitä haluaa olevan. Minä haluan aikaa nauttia arjesta, kirjoittaa arjestani. Aina se ei ole ruusuilla tanssimista. Joskus pohjamutien kautta sinnikkäästi voittoon. Mutta sitähän se on, arki ja elämä.

Tykkään kengistä. Rakastan kenkiä. Siksi tämä kuvakin. Voisin ostaa kenkiä vaikka viikoittain (niinkuin parikymppisenä ajattelin). No siihen on tietenkin yksi mutta (jonka äitini minulle silloin parikymppisenä myös kertoi), rahaa ei ole kenkiin ihan viikottain, eikä kuukausittain. Ostan siis kengät tarpeeseen ja kriteerit ovat vuosi vuodelta korkeammalla. Näistä Campereista tykkään erityisesti, ne sopivat moneen tilanteeseen, ja nauhojakin voi vaihdella eri väreissä. Ps. nämä kengät sain äidiltäni synttärilahjaksi jokunen kesä sitten. Ei siis ollut rahaa näihinkään, edes melkein nelikymppisenä :)

Mitkä ovat sinun lempparikenkäsi?

Makuja lapsuudesta, lihapiirakka

Tykkään kaikista vanhoista, semmoisista lapsuuden resepteistä, ruuista ja mauista. Mummon ohjeista ja äidin tekemistä herkuista. Samoista jutuista ovat oppineet tykkäämään myös poikaipanat.

Yhdeksi lemppari-iltapalaksi meillä on tullut semmoinen ruoka, jota minäkin söin pienenä. Helppo, nopea ja täyttävä. Toimii kyllä myös ruokana, kera salaatin. Usein teenkin tätä reilusti, että riittää useammaksi päiväksi.

Tarvitset:
- 500 - 800g voi- tai lehtitaikinaa
- 400 g jauhelihaa
- muutama desi keitettyä riisiä
- kananmuna
- suola, valkopippuri
- kananmunaa voiteluun

Näin teet:
Kaulitse taikinasta kaksi ohutta levyä, 800g riittää oikein hyvin pellilliseen. Keitä riisi sekä paista ja jauheliha. Sekoita ne keskenään ja mausta ainakin suolalla sekä valkopippurilla, muitakin mausteita kannattaa kokeilla. Lisää seokseen kananmuna. Levitä jauheliha-riisi-seos tasaisesti toisen kaulitun levyn päälle. Nosta toinen kaulittu levy seoksen päälle. Painele taikinan reunat kiinni sormin, halutessasi kauniin reunan, voit painella siihen kuvion haarukalla. Pistele haarukalla reikiä taikinan pintaan ja voitele pinta munalla. Paista 200 asteisessa uunissa noin puoli tuntia.

Me laitettiin lihapiirakka uuniin ja lähdettiin pienelle iltalenkille, ihanan keväinen oli maaliskuinen ilta. Nautimme arjen pienistä ihmeistä.