tiistai 4. lokakuuta 2016

Kauppakassit mun makuun :)

Kasseja, kasseja tarvitaan meillä ainakin koko ajan johonkin... Uimahallikamoja, omenoita naapurilta, luistimia, kauppareissuja. Nämä kassit syntyivät Oma Koti Kullan Kallis -lehteen keväällä. Lue lisää työblogni puolelta.



Aurinkoisia ja omenanmakuisia syyspäiviä kaikille!

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Kukkia arjen harmauteen

Välillä arki tuntuu kovin harmaalta ja ulkona sataa vetää kaatamalla. Tällä hetkellä pään päälle on jumittunut kasa harmaita pilviä, mutta eihän niiden alle parane jäädä murhetimaan.
Kukat, nuo ihanat arjen piristäjät. Tykkään kukista. Vaan harmillisen harvoin niitä tulee ostettua kotiin, milloin syynä tiukka rahatilanne, milloin unohdus.



Kevään aikana olen kuitenkin päättänyt, että ilostutan itseäni kukkasin.
On ne vaan niin kauniita!
 
Nautin siis arjesta, kera kukkien :)

- Mira

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Piristävä pirtelö saa hymyn huulille

Arki on yhtä hässäkkää ja kiirettä, mutta siitä viis. Sitä voi piristää aina pienellä Smoothiella (tai pirtelöllä, kuten mummolassa aina ruukattiin sanoa). Sen tekemiseen menee vain hetki. Ja sen nauttiminen nostaa suupielet korviin :) :)


Ekosten nopea marjasmoothie
Tarvitset:
- smoothie- eli pirtelökoneen (sauvasekoitinkin käy)
- mansikoita, ota ajoissa sulamaan pakkasesta
- banaani, ne mustat jotka ovat jääneet hedelmäkulhoon lojumaan
- maitoa

ja tietty, joku ihana paperipilli niitä saa mm. Tigeristä tai Teippitarhasta.

Näin teet:
- Laita osittain sulaneet mansikat ja banaani smoothiekoneeseen
- Lorauta joukkoon reilusti maitoa
- Hur, hurauta ainekset koneella sekaisin
- Kaada mukiin ja maistele pillillä

Tämä tepsii meillä.
Pojatkin tykkää.
Ja sitten taas hymyillään :)

(Tämä ei ollut maksettu mainos. Teippitarhalaiset vaan on niin ihguja. Tunnen ne :) )
 

tiistai 16. helmikuuta 2016

Ei pöllömpää

Jostain syystä, tämä blogin aloittaminen tuntuu niin työläältä. Kuvia on paljon ja teksti-ideoita pyörii päässä päivittäin, mutta jotenkin se punainen lanka tuntuu puuttuvan, tai sitten aika.

Haaveilen siitä, että kirjoittelisin arjen pienistä iloista, niistä murusista, joista ihmisen onni koostuu. Aina elämä, varsinkaan ruuhkavuosien arki ei ole iloa, naurua, saati sitten juhlaa. Usein se on kiirettä, hermoilua ja huutoa. Vai onko?


Itse sorrun usein huutamaan kiireessä lapsille. "Nalkuttamaan" miehelle sotkuisesta kodista. Imurin letku lojuu olohuoneen lattialla ja pyykit ovat vielä pesukoneessa. Sitä on meidän arki. Koti ei ole tip-top. Keittiössä on välillä astiakaaos. Eteisessä lojuu palloja, kenkiä ja treenikasseja.

Mutta hei, mitä sitten. Lapsilla riittää puhtaita vaatteita (joskus tosin eri pari sukkia), mies saa puhtaan kalsarit jalkaansa päivittäin, sängyissäkin on lakanat ja sängyt on pedattu melkein päivittäin.

Kaiken kiireen keskellä, keskimmäinen toi koulusta mukanaan tekemänsä pöllön.
Pysähdyin. Tuumasin. Halasin poikaa.
Ei pöllömpää ajattelin.
Meidän arki. Sotkuineen kaikkineen.